Päätin aloittaa bloggaamisen, mutten keksinyt mistä kirjoittaa, joten päätin julkaista novellejani. Tykkään kirjoittamisesta ja pidän päiväkirjaakin joka päivä.
Olen ikuinen HP-fani ja novellini perustuu J. K. Rowlingin luomaan HP-maailmaan. Hän omistaa myös hahmot.
Tarina kertoo Draco Malfoysta ja Hermione Grangerista, joiden polut ovat monen mielestä tarkoitettu yhdistymään - olen myös samaa mieltä. Rowling kuitenkin piti polut erossa tarinansa loppuun asti.
Tämä on ensimmäinen novellini, joten siinä voi olla kirjoitus virheitä. Huom: novelli on moniosainen.
Luku
1
”Ron,
opettele itse tekemään läksysi! Miten muka luulet pärjääväsi
kokeissa?” Hermione tiuskaisi. Hänen ystävänsä kopioivat aina
läksynsä häneltä, koska eivät itse jaksaneet tehdä niitä. ”Omatpa
ovat kokeesi”, Hermione mumisi itsekseen, kun ei saanut vastausta.
Harry
tuijotti tyhjää paperiaan, johon hän ei ollut saanut mitään
aikaiseksi. Hän kääntyi Hermionen puoleen: ”Öh, Hermione.
Olisinko minäkin voinut -”
”Saatte
luvan molemmat tehdä itse omat läksynne! Minä en ole mikään
kävelevä tietokirja!” Hermione sanoi ja paiskautti kirjansa
kiinni. Sitten hän lähti Rohkelikon oleskeluhuoneesta.
Hermione
meni kirjastoon rauhoittumaan. Siellä oli hänen lisäkseen vain
muutama Korpinkynsi ja matami Prilli. Hermione mietti, mitä
Rohkelikon oleskeluhuonessa oli tapahtunut. Kuinka hän niin kovasti
suuttui? Sehän oli vain läksyjen kopioimista. Ron ja Harrykin
olivat huomanneet hänen oudon käytöksensä. Hermione tutki
kirjahyllystä löytämäänsä kirjaa, kunnes kuuli tutun äänen.
”Mitä
sinä luet kuraver...” poika sanoi, mutta keskeytti lauseensa.
Hermione
kohotti katseensa ja näki Draco Malfoyn. Hermione ei halunnut
näyttää Dracolle loukkaantumistaan tuosta kommentista ja yritti
peittää tärinän äänestään: ”Mitä se sinulle kuuluu
Malfoy?”
”Minä
vain... Äh, antaa olla”, Draco sanoi ja lähti pois Korpinkynnen
tyttöjen katseiden saattelemana.
Hermione
työnsi kirjan takaisin kirjahyllyyn ja päätti lähteä takaisin
Rohkelikkojen tupaan.
”Anteeksi
Hermione...”, Ron sanoi.
Harry
täydensi: ”...kun suututimme sinut. Lupaamme tästä lähtien
tehdä itse omat läksymme.”
”Ai
aiotaanko muka?” Ron katsoi hämmästyneenä Harrya, joka pukkasi
tätä kyynärpäällään.
”Ei
teidän tarvitse pyydellä anteeksi. Minä vain – taidan olla
väsynyt. Menen nukkumaan”, Hermione sanoi ja lähti tyttöjen
makuusaliin.
Aamiaispöydässä
Hermionen ei tehnyt mieli syödä mitään. Hän vain tuijotti
sämpyläänsä, josta hän oli puraissut pienen palan.
”Taidan
käydä kirjastossa, minun ei tee mieli syödä”, hän sanoi ja
nousi ylös ennen kuin kukaan kerkesi sanoa mitään.
”Okei.
Nähdään luokan edessä”, Harry sanoi ja jatkoi syömistään.
”Aina
hän on kirjastossa”, Ron sanoi Harrylle, kun Hermionen selkä
alkoi loitota.
”Shh!
Hän kuule tuon”, Harry sanoi ja katsoi ovelle päin, mutta
Hermione oli kerennyt jo kadota.
Käytävillä
oli hiljaista, sillä kaikki olivat syömässä. Hermione käveli
hiljaa, vaikka se ei olisi tarpeen. Yhtäkkiä hän törmäsi
johonkin. Hermione kaatui selälleen ja kun hän nousi ylös, hän
kohtasi Kalkaroksen vihaiset kasvot. Kalkaros nousi ylös kasvot
edelleen vääntyneenä vihaiseen ilmeeseen.
”Viisi
pistettä pois Rohkelikolta – huolimattomuudesta”, Kalkaros sanoi
ja hymyili ilkeästi.
”Mutta
professori Kalkaros-”, Hermione sanoi, mutta Kalkaros keskeytti
hänet.
”Otan
kohta toisetkin viisi pistettä, jos alat väittämään vastaan
neiti Granger”, hän sanoi ja jatkoi matkaansa.
Mahtavaa,
Hermione ajatteli.
No, mitä sanotte? Voiko tästä tulla jotain?
-Vildaria
