Viimeinen osa Dramione-novelliani:
Luku
3
Kylmä
viima puhalsi ulkona. Hermionen hiukset kostuivat lumihiutaleista,
jotka laskeutuivat tasaisesti maan kamaralle. Talvi oli tulossa.
Hermione
näki tutun hahmon istumassa puun juurella. Hän keräsi kaiken
rohkeutensa ja lähti kävelemään Dracoa kohti tarkoituksenaan
tivata, mitä aamulla tapahtui. Sitten hän pysähtyi. Draco itki.
”Miksi
itket?” Hermione kysyi varovasti, noin parin askeleen päässä
Dracosta. Hän tunsi yhtäkkiä suurta vetoa tuota luihuispoikaa kohtaan.
”En
minä itke”, Draco mumisi ja pyyhki kyyneleensä.
Hermione
avasi suunsa väittääkseen vastaan – niin kuin aina, mutta tajusi
sulkea sen.
”Olen
ihastunut. Yhteen kauniiseen tyttöön, mutta hän”, Draco
niiskautti ja jatkoi: ”hän ei tunne samoin.”
Hermione
tunsi käsiensä tärisevän. Hän käveli Dracon luo ja istui tämän
viereen. Hermione katsoi Dracoa, hänen kauniita platinanvaaleita
hiuksia, harmaita silmiä, jotka tuijottivat maahan.
”Mistä
sinä tiedät?” Hermione kysyi hiljaa ja jatkoi: ”Ettei se tyttö pidä sinusta.”
Draco
kohotti katseensa suoraan Hermionen ruskeisiin silmiin. Hermione
tärisi hieman. Voi luoja, miten komea tuo poika on, Hermione ajatteli.
Hermione
meni lähemmäs Dracoa ja painoi huulensa tämän huulia vasten.
Hermione kietoi kätensä Dracon niskan taakse. Draco vastasi
suudelmaan hellästi ja otti Hermionen syleilyynsä.
Kun
suudelma vihdoin loppui, Hermione painautui Dracon syliin.
”Tästä
tulee pitkä talvi” Hermione sanoi ja sulki silmänsä.
Anteeksi, että viimeisestä osasta tuli niin lyhyt, mutta toivottavasti tykkäsitte! Kommentoikaa, jos haluatte lisää novellejani. :3
-Vildaria
