Luku
2
Kirjastossa
oli hiljaista. Kaikki olivat syömässä suuressa salissa. Matami
Prillikin - tai sitten hän on salaisten kirjojen osastolla, jonne on
oppilailta pääsy kielletty. Hermione istui helpottuneena pöydän
ääreen, sillä saisi olla rauhassa ja miettiä, miten saisi
menetetyt pisteet takaisin.
”Mikset
ole suuressa salissa?” puhuja oli Draco, joka oli yhtäkkiä
ilmestynyt Hermionen eteen.
”Mikset
itse ole?” Hermione tiuskaisi.
”Ei
ole nälkä.”
”Ei
minullakaan.”
”No...”
”Niin?”
”Ei
mitään.”
”Sitähän
minäkin”, Hermione nousi ja lähti kävelemään pois päin.
Draco
katseli Hermionen loittonemista. Lopulta hän juoksi Hermionen perään
ja huusi: ”Hermione odota!”
Hermione
kääntyi ja katsoi Dracoa hieman typertyneenä. Se oli ensimmäinen
kerta, kun Draco oli kutsunut häntä Hermioneksi.
”No?”
Hermione kysyi pojalta.
Draco
avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen melkein samantien.
Miten hän voisi löytää oikest sanat kuvaamaan hänen tunteitaan
tuota tyttöä kohtaan.
”Eli
ei siis mitään?” Hermione sanoi, mutta Draco pysäytti hänet.
”Mitä
sinä oikein-” Hermione kääntyi puhuakseen, mutta hänen äänensä
hukkui Dracon huuliin. Kului vain pari sekunttia, ennen kuin Hermione
tajusi mitä oli tapahtunut. Hän irtaantui Dracosta, katsoi tätä
hämmentyneenä ja juoksi pois.
”Hermione,
onko kaikki hyvin?” Harry kysyi. Hermione näytti kalpealta, eikä
ollut nyt puhetuulella.
”Ei
– tai siis joo. Kaikki hyvin” Hermione sopersi yhä tuijottaen
lattiaa.
”Oletko
varma?” Ron kysyi ja jatkoi: ”Olet ihan liidunvalkea. Oletko
tulossa sairaaksi?”
Hermione
kohotti katseensa ja katsoi huolestuneen näköisiä ystäviään.
Hän sanoi: ”En. Olen ihan kunnossa. Kaikki on hyvin, ihan tosi.”
Hän olisi halunnut jäädä pois tunneilta tänään, jottei
kohtaisi Dracoa. Minun on pakko hankkia takaisin ne pisteet, hän
ajatteli.
Hermionen
onneksi Draco oli päättänyt jättäytyä pois tunneilta. Silti
hänen oli vaikea keskittyä kuuntelemaan tunneilla, koska hän
mietti mitä kirjastossa oli tapahtunut.
Dracoa
ollut näkynyt koko viikkona, mutta yhtenä iltana siitä tuli
Hermionen pienin huolenaihe.
”Että
mitä teette?” Hermione kysyi kauhuissaan Harrylta,
Ronilta, Frediltä ja Georgelta, jotka virnuilivat omahyväisesti.
”Kuulit
kyllä”, Fred sanoi ja jatkoi: ”Käymme vähän tuottamassa
sekasortoa Voron toimistolla.”
”Haluatko
mukaan?” George sanoi ja virnisti.
Hermione
katsoi heitä taas kauhuissaan ja sanoi: ”Te voitte jäädä kiinni!
Minä en ainakaan tule. Ron ja Harry, ette kai ole tosiaan mukana
siinä?”
Ron
ja Harry katsoivat toisiaan ja käänsivät katseensa sitten maahan.
Hermione
huokaisi turhautuneena.
Kommentoikaa, jos haluatte jatkoa!
-Vildaria
